Dandinas Put Up To Play


sileäkarvainen collie, narttu
syntynyt 28.09.2006
soopeli

Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Silmät CEA-vapaa (11/06 & 6/08)

Luonnetesti +157p ja laukausvarma

Jalostustarkastuslausunto (9/11)

Agility: Maksi 2, LUVA x1
Toko: TK1, AVO2
Rally-toko: RTK1
Näyttelyt: 2x VSP, 2x SERT, 1x vara-SERT, 3x ROP-pentu

”I do what I want, when I want, where I want – if mommy says it’s okay”

Monesta koirasta sanotaan usein, että ne ovat omistajiensa mukaan kuin ihmisen mieli; tuntuvat lukevan ajatuksia ja toimivat sen mukaan. Ensimmäiseksi omaksi koirakseni Titja on ollut varsinainen kultakimpale ja todellisesti kuvaillun kaltainen – myös monen muun ihmisen kuvailemana. Se on onnistunut ihastuttamaan useampia ihmisiä rodun pariin ja saanut usean myöskin hankkimaan ensimmäisen nahkansa. Yhtenä parhaimmista lausahduksista on kuitenkin jäänyt mieleen seuraava: ”Halusin nahkan koska halusin samanlaisen koiran kuin Titja, mutta nyt kun omistan nahkan ja olen näyttelyissä sekä muualla tavannut satoja rodun jäseniä, en ole vieläkään tavannut toista Titjaa.”

Titja tervehtii useimmat ihmiset avoimesti, mutta muuttuu pian melko välinpitämättömäksi eikä pyri hakemaan erityistä huomiota vierailta. Tutut ihmiset se oppii tunnistamaan nopeasti ja reagoi iloisemmin heidät nähdessään, mutta pysyy suht hillittynä ääntelemättä eikä yleensä hypi vasten edes innostuksissaan. Parhainta on päästä tervehtimis-rapsutusten ohella pujahtamaan ihmisen jalkojen välistä, se on ollut tälle koiralle pinttynyt tapa jo pitkään.
Lasten kanssa äärimmäisen luotettava ja useampi naapurustomme alle kouluikäinen lapsi tunteekin Titjan hyvänä kepinheitto-kaverina. Vaikka se onkin vähän minun perääni (lähinnä haluten aina tietää missä olen), se lähtee silti mielellään lastenkin talutettavaksi ja antaa heidän halailla eikä välitä vaikka joku nuorempi kaksilahkeinen sattuisi vetämään sitä esimerkiksi korvasta, vaikkei se koiran kannalta olisi toivottavaakaan.

Muiden koirien kanssa Titja on myös ollut äärimmäisen varma alusta lähtien eikä taida ollakaan sellaista koiraa, jonka kanssa se ei tulisi omasta puolestaan toimeen eli kenen kanssa se hakeutuisi itse tappelemaan – mikä ei muutenkaan ole Titjan tapaista rähistä turhaan. Tietää kuitenkin arvonsa kotona ja tuo usein pienillä eleillä selväksi vierailevillekin koirille oman paikkansa. Innokkaammat, turhaan säätävät nuoret urokset saavat tältä muorilta enemmän kyytiä kunnes oppivat hillitsemään käytöstään ja muutenkin sanoo vaan jos syytä on kun pitkähkö pinna pettää. Se ei myösjään juuri leiki vieraiden koirien kanssa, mutta saattaa innostua juoksemaan rinkiä muiden perässä.
Varmuutensa ansiosta Titja on ollut minulle suurtakin suurempi apu monen vierailevan koiran kuin myös omieni kanssa. Se on auttanut läsnäolollaan minua muokkaamaan myös monen koiran ongelmakäyttäytymistä oikeaan suuntaan vähentäen omaa työmäärääni niiden parissa, myös veljeni on lainannut Titjaa oman koiransa käyttäytymismalliksi.

Titja on aina iloinen päästessään treenaamaan jotain, oli se mitä tahansa. Nykyään kutsun muutenkin sen tokoilua ”hömppä-tokoiluksi” sillä kisatavoitteemme hautasimme Tk1-tittelin myötä todetessani, ettei laji sovi minulle eikä Titjalle erityisen hyvin. Pidämme pääosin tokoillessamme vain hauskaa ja olemme yhdistäneet sitä paljon erilaisiin temppuihin, joita koira osaa enemmän kuin kykenen itse muistamaan. Titja on kuitenkin aavistuksen ohjaajapehmeä ja reagoi mielentiloihini sekä ärtymykseeni rauhoittelevasti, mikäli menetän hermoni treenitilanteessa syyttä.
Lähes ainoa asia, joka saa Titjan täysin kierroksille sekä jopa huutamaan odottaessaan kärsimättömyyksissään on agilityn tekeminen, johon se on syttynyt alusta lähtien ja sen asenne kyseiseen lajiin on juuri sellainen, jonka toivoisin näkeväni missä tahansa harrastuskoirassa oman treenilajinsa parissa – meille se on ollut agility. Treenikoirana ryhmissä se ei ole ollut minulla pitkiin aikoihin, mutta sen into lajiin pysyy aina samana ja koira palkkautuu pelkästään siitä, että se pääsee radalle tekemään. Vauhtia voisi olla radalla vähemmänkin, jotta ajatus pysyy mukana.
Pääosin palkkaan Titjaa namipalkalla treenatessamme tokoa sekä temppuja, toisinaan teetän tokoliikkeitä myös keppi-palkalla. Keppi on agilityn lisäksi toinen asia, josta koira saattaa ylikierrostua, joten emme käytä tätä palkkaa usein eikä se juuri taistele lelusta kuin satunnaisesti kunnolla. Agilityssä paras palkka on periaatteen vuoksi ollut heitetty narupallo, toisinaan tarkemmissa tehtävissä perinteinen namipalkka.

Olemme kulkeneet Titjan koko elämän ajan eri paikoissa, eri alustoilla sekä erilaisilla kulkuvälineillä joten se on tottunut kaikenlaiseen menoon sekä on erittäin helppo koira arjen lisäksi myös liikenteessä. Se ei stressaa normaalissa väkijoukossa eikä isoissa koiratapahtumissa, ei reagoi ääniin eikä juuri mihinkään muuhunkaan. Ei pidä meteliä sisätiloissa ja on muutenkin hyvin hiljainen koira, joka osaa omalla tavallaan ilmoittaa tarpeistaan ja tekee yhteiselomme helpoksi. Se on myös tottunut niin kissoin, jyrsijöihin kuin moniin muihinkin eläimiin aina hevosista lampaisiin (valitettavasti ilman paimenviettiä, laiduntaisi niiden seurassa mielellään).

Itselleni tämä koira on ollut korvaamaton sielunkumppani joka on minulle paljon enemmän kuin ensimmäinen koirani tai paras ystäväni, se on auttanut minut läpi useista vaikeista ajoista elämässäni ja tulee toivottavasti olemaan tukenani vielä pitkään. Ei välttämättä täysin ideaali koira jokaisen ihmisen käsiin eikä välttämättä ulkonäöltään tyypillisin collie, mutta äärimmäisen helppo ja minulle juuri se oikea kumppani – koira, jonka rakkaudella ei ole rajoja. ♥